Minä ajattelin nyt ottaa elämääni vähän rennommin.

En etsi enää vakavaa suhdetta. Seuraavat muutama vuosi etsin hauskanpitoa mutta en vakavuutta. Tämä on tärkeä päätös.

Siitä seuraa suhtautumiseni irtoseksiin. Julistan täten moraalini tästäedes irtoseksiin suopeasti. Se ei tarkoita että sitä harrastaisin. Se vain tarkoittaa ettei ole mitään moraalista estettä sen harrastamattomuudelle. Voin rohkeasti julistaa moraalini irtoseksiin suopeasti koska tunnen itseni: en tuntisi oloani mukavaksi kovinkaan helposti että sänkyyn asti oikein kenenkään kanssa päätyisin. Ujoutta, mitä lie. Mutta nyt, kun kumosin moraalini irtoseksin kieltämiseen, on sen toteutuminen mahdollista.

Että nauttisin elämästä. C'mon, olen nuori vain kerran, enkä edes enää niin kovin nuorikaan. Ja olen ajattelumaailmaltani kuin vanha nunna.

En niele Nietzschen ajatusta moraalin kyseenalaistamisesta käsitteenä koska uskon arvoperustaan -jonka jokainen on itselleen kylläkin luotava, sitä ei oikein voi lukea kirjoista (esim. Raamatusta..) jotta se olisi minun käsitykseni mukaan aito. Minulla on arvoperusta mutta tällä hetkellä tuntuu parhaalta että tuohon arvoperustaan kuuluu irtoseksin salliminen.

Taustalla on se ajatus, että en tule löytämään tulevaa miestäni todennäköisesti seuraavien kolmen vuoden aikana, koska haluaisin tietyistä syistä mieluiten suomalaisen miehen mutta kolme vuotta kuluu vielä ulkomailla. Toisin sanoen, jos haluan mitään miesten kanssa seuraavien kolmen vuoden aikana, kannattaa se ottaa vaan hauskanpidon kannalta koska enhän minä ole mitään vakavaa etsimässä (Eihän sitä KOSKAAN TIEDÄ mutta näin alustavasti ajateltuna....!). Tämä helpottaa paljon asioita koska minulla ei ole painetta etsiä mitään. Senkus kuljen virran mukana. Senkus pidän hauskaa.

Taustalla lienee myös kevään petollinen aurinkoja sen tuoma lämpö............

Toivottavasti löydän miehen sitten kolmen vuoden päästä. Ei pidä syödä liikaa suklaata. :)